Turja (Canis Lupus)

Koirasusi, dogwolf

Olipa kerran suuri synkkä metsä jonka vieressä asui pieni tyttö. Silloin tällöin

iltaisin metsästä kuului ulvontaa ja joskus rahinaa, niinkuin siellä muka joku liikkuisi.

Eräänä iltana kun metsästä oli kuulunut sekä ulvontaa että rahinaa, päätti pieni tyttö

mennä katsomaan oliko siellä oikeasti muuta kuin synkkiä puita. Tyttö odotteli että

muu perhe meni nukkumaan ja odotti vielä kunnes iskän ja äiskän huoneesta kuului

tasainen jyrinä. Sitten hän livahti ikkunasta paloportaita myöten ulos.

Enää ei kuulunut muuta ääntä kuin sateen tasainen kohina eikä myöskään näkynyt

yhtään mitään. Tyttö lähti tunnustelemaan tietään kohti metsää. Taivaalla näkyi sen verran

valon kajastusta että ylöspäin kasomalla voi päätellä missä polku oli. Sieltä ei kuitenkaan

näkynyt kiviä eikä puunjuuria. Muutaman kerran tyttö potkaisi varpaansa kipeästi, mutta

jatkoi kirouksia mutisten eteenpäin.

Kilometrin kompuroituaan tyttö huomasi valaistuksen paranevan. Hän oli myös

kuulevinaan kaukaista ryskettä ja jytinää ja välillä, aivan kuin jonkun ison eläimen karjuntaa.

Eihän se ole mahdollista, tyttö pohti, eihän isoja eläimiä ole kuin saduissa.

Varovasti tyttö hiipi lähemmäksi ääntä ja valoa niin että lopulta valo suorastaan häikäisi ja

meteli peitti alleen muut mahdolliset äänet.

Niinpä, siellä oli metsäyhtiön puunhakkaaja monitoimikoneessaan. Puunhakkaaja oli laittanut

poppikoneen soimaan niin kovaa että se peitti häiritsevät työn äänet.

Tuo ei kyllä ollut se ulvonta jonka perään tyttö oli lähtenyt eikä kaatuvien puiden rytinääkän

voi kutsua rahinaksi.

Tyttö jatkoi matkaansa kunnes oli taas pimeässä metsässä seuranaan sateen kohina.

Onneksi ei ole kylmä, huomasi tyttö ihmetellä. Hän jatkoi tunnustelemalla eteenpäin kunnes

törmäsi johonkin puuhun joka ei ollutkaan puu. Käsi tapasi vierestä toisen samanlaisen.

Kumpikin puu tuntui tärisevän aivan kuin niillä olisi ollut kylmä. Sitten jostain ylhäältä

laskeutui iso pää joka puhisi ja nuuski tyttöä pari kertaa. Sitten pää pelästyi ja lähti kovalla

rytinällä tekemään uutta polkua metsään. Ne omituiset puut olivat myöskin poissa.

Tyttö säikähti äkkinäistä liikettä ja ennenkaikkea sitä että hän aivan selvästi oli tavannut satuolennon.

Tyttö jatkoi eteenpäin, pysähdellen välillä kuuntelemaan sadetta. Silloin tällöin hän oli kuulevinaan

kevyitä askelia aivan läheltä mutta heti kun hän pysähtyi kuuntelemaan niin askeleetkin pysähtyivät

kuuntelemaan. Sitten hän kuuli selvästi kuinka askeleet lähtivät nopeasti etääntymään samaan suuntaan

kuin edellinenkin satuolento. Pienen hetken päästä aika läheltä kuului ulvonta ja melkein välittömästi

jostain kauempaa toinen. Tyttö päätteli että ulvonta ja kevyet askeleet kuuluivat yhteen ja lähti

seuraamaan ääniä. Pian äänet kuitenkin olivat kadonneet kaukaisuuteen. Tyttö jatkoi kuitenkin samaan

suuntaan ja kuuli jonkun ajan päästä uudelleen rapinaa ja keveitä askelia. Nyt niihin ei kuitankaan

liittynyt ulvontaa vaan hiljaisia vingahduksia. Edellinen yritys tavoittaa ääniä oli epäonnistunut

joten tyttö päätteli että takaa-ajo strategia oli väärä. Jospa yrittäisin paeta ääniä, lähtisivätköhän

ne silloin perään. Eipä siinä mitään häviä jos kokeilen, ajatteli tyttö ja lähti suin päin juoksemaan

poispäin äänistä. Eikä hän kerinnyt ottaa kuin muutaman askeleen kun jokin nykäisi toisesta kengästä

niin että hän mätkähti mahalleen polulle, siinä kohtaa ei onneksi ollut kiviä. Sama kenkä pyrki edelleen

omille teilleen ja kun tyttö tunnusteli sitä niin lengässä oli kiinni pienet hampaat ja hampaissa puolestaan

pieni koiranpentu. Tyttö otti koiran pennun syliinsä ja pentu tuntui siinä viihtyvän.

Jenni Forssen, Sipoo

Kukahan mäntti on jättänyt koiransa näin kauas metsään ja vielä yöksi ja vielä sateella ja vielä noin pienen pennun.

Tyttöä rupesi oikein suututtamaan että kaikenlaisia koiranomistajia sitä onkin maailmassa.

Hän päätti ottaa pennun mukaansa ja kysellä huomenna että kenen se voisi olla. Hän nousi ylös pentu

sylissään ja huomasi että aivan lähellä oli pieni mökki jonka ikkunassa vilkkui himmeä sinertävä valo.

Tuollako sinä asut kysäisi tyttö pennulta ja kipaisi mökin ulko-ovelle ja soitti ovikelloa.

Sisältä kuului sekä ovikellon ääni että avoinna olevan television ääni. Ketään ei kuitenkaan tullut avaamaan.

Tyttö kiersi mökin ja kurkisteli ikkunoista sisään. Kaikki muut olivat pimeinä paitsi se josta oli jo aiemmin

näkynyt valoa. Siitä ikkunasta näkyi televisio ja vanha mummeli keinutuolissa sitä katsomassa.

Tyttö koputti ikkunaan, ensin hiljaa ja lopulta niin kovaa että pelkäsi ikkunan hajoavan, mutta se ei aiheuttanut

mummelissa mitään reaktiota. Onkohan se kuollut, tyttö mietti, mutta huomasi että keinutuoli likkuu.

Sen on pakko olla sellainen kuulovammainen. Tyttö totesi että vaihtoehdot ovat aika vähissä ja pentu sylissään

alkoi taivaltaa kotia kohti. Aluksi oli pikkuisen epäselvää mitä se tarkoitti mutta tyttö muisti että hän asui

metsän eteläpuolella. Riitti että lähtisi sille polulle joka on samalla puolella taloa kuin mummelin sateliittiantenni.

Aamu alkoi jo sarastaa mutta sade ei hellittänyt yhtään. Puunhakkaajan kohdalle päästessään tyttö

huomasi että pentu yritti ryömiä syvemmälle kainaloon meteliä karkuun. Pentu selvästikin

pelkäsi puunhakkaajaa. Kun hän oli jo melkein kotona alkoi metsästä, sieltä täältä, kuulua lyhyitä ulvahduksia.

Äänet lähenivät ja kun hän kiipesi paloportaita takaisi omaan huoneeseensa niin ulvonta kuului jo

jostain pihalta. Tyttö kurkisti ikkunasta ulos ja näki siellä ison harmaan koiran. Hän tiesi että noin isoa koiraa

ei oikeasti ole olemassa joten hän komensi koiran takaisin satumaailmaan varsinkin kun aamu jo alkaa

sarastaa. Huomenna olisi aikaa etsiä pennulle kotia ja toivoa että ei löytäisi.

Eihän sitä kotia löytynyt. Pennulle piti antaa nimi. Iskällä oli kaikkia hölmöjä ehdotuksia niinkuin äiskälläkin.

Sitten tyttö muisti edellisen kesän matkalta että sillä Tuonenjoen lossikuskilla oli kaksi kivaa harmaata koiraa.

Niitten nimet olivat Lempo ja Turja, tämä saa olla sitten Turja. Turja oli tyytyväinen nimeensä ja jatkoi

kengän jyrsimistä.